Gambia on yksi afrikan köyhimmistä maista.Sen ihmiset ovat sydämellisiä ja ovat hyvin kiinnostuneita luomaan suhteita meihin länsimaalaisiin.Minulle sattui onnenpotku yli neljä vuotta sitten kun olin etsimässä Gambiasta luotettavaa ystävää
ja löysin Lamin Saidykhanin hän on nyt iältään 22v ja työskentelee parhaillaan Bundungissa Gambiassa Gambian presidentin säätiön sairaalassa ATK vastaavana.
Minun piti löytää luotettava rehellinen henkilö koulutettavaksi ja nyt neljän vuoden jälkeen voin sanoa että sitä hän on ollut.
No palataan nyt sitten Gambian köyhyyteen.
Esimerkisi Laminin isällä on kaksi vaimoa ja runsaasti lapsia. Koulut ovat Gambiassa
maksullisia ja köyhillä perheillä ei ole varaa kouluttaa kaikkia lapsia ja se on hyvin surullista. Viattomat lapset syntyvät tähän maailmaan ja heille ei ole luvassa käytännössä mitään resuisen lapsuuden jälkeen. Minä tunnen sydämessäni suurta iloa kun olen kerran elämässäni käynyt joulupukkina Gambiassa. Vein silloin kyniä,laskimia,jalkapalloja ja jouluomenia lapsille enkä koskaan unohda sitä silmien loistetta jonka näin. Maaltapako on yleistä ja lapset tulevat täyttämään sukulaistensa asuntoja pääkaupunging Banjulin lähellä. Palkkataso on Gambiassa hyvin alhainen tavallisesta työstä maksetaan kuukaudessa 35 euroa ja koulutetut kuten opettajat saavat 50 euron kahta puolta. Hammastahnatuubi maksaa noin euron ja lukiolaisen koulumaksut vuodessa 100 euron luokkaa riippuen koulun tasosta.
Asunnon vuokrat ovat 20 eurosta 50 euroon kuukaudessa kansan keskuudessa.
Meidän tulisi auttaa näitä Gambian lapsia saamaan koulutusta ja sitten tietenkin väestösuunnittelun opetusta, jos Gambian laki ei sitä kiellä. Laminin veli Kutubo on nyt 18v ja aion hänestä kouluttaa puutarhurin, kiinteistövälittäjän, tai jotain muuta ja se on ilo minulle. Kolme vuotta sitten hommasin pojille Laajakaistan
ja olen huomannut että kyllä se oli tarpeen jos meinaa olla yhteydessä afrikkaan.
Nyt meillä on käytettävissä GSM perustainen laajakaista jonka kuukausimaksu on
25euroa.Se on siellä vielä harvinainen ja internetin käyttö maksaa tunnilta 35 euro senttiä internet cafessa.
Siis tarkoitus on kouluttaa näitä Saidykhanin lapsia parempaa elämää varten.
Tieto on Gambiassa pääomaa ja internetti sitten oheistettuna koulunkäyntiin luo lapsille objektiivisemman maailmankuvan kun emme ole uskontojen asialla.
